2016/09/10

DESENION JULISTEET OSANA SISUSTUSTA

Kaupallinen yhteistyö: Desenio


Tv-huoneemme on jäänyt hiukan paitsioon  niin käytön kuin sisustuksen viimeistelynkin osalta. Tv:tä tulee katsottua yhä vähemmän sekä arjen kiireiden että mm. Netflix-tarjonnan takia. Ilokseni pääsin kuitenkin tekemään yhteistyötä Desenion kanssa ja sen myötä tv-huoneenkin sisustus tuli viimeistellymmäksi.
Desenio on ruotsalainen 2010 perustettu yritys, joka toimittaa ihania sisustusjulisteita, printtejä ja kehyksiä kaikkiin Pohjoismaihin. Valikoima on tosi iso ja minulle iski ainakin melkoinen valinnan vaikeus poimia ihanimpia julisteita tuosta joukosta. Desenion valikoimasta olisin voinut ottaa kotiini melkeinpä mitä vain.


Tv-huoneemme värimaailma on musta-valko-harmaa, ja samalla linjalla päätin jatkaa julisteidenkin osalta. Ehdoton suosikkini Desenion julisteista on Kate Moss, Life is a joke. Tuossa julisteessa on juuri sopivasti huumoria ja asennetta. Sen pariksi valitsin yksinkertaisen tekstitaulun jossa on mielestäni oivallinen sanoma. Ajatuksissamme luomme maailmamme.




Ikuisena heppatyttönä en voinut vastustaa tätä hevosjulistetta. Juliste on menossa nuoremman tyttären huoneeseen, mutta jätin sen ensin hetkeksi tuohon portaikkoon meitä muitakin ilahduttamaan. Aika passelisti se siihenkin kyllä sopii! Tosi usein tulee iltaisin polteltua kynttilää tuossa lipaston päällä ja juliste näyttää tosi kauniilta ja kokonaisuus on muutenkin tunnelmallinen illan hämärässä.

Hevos- ja muillekin eläinystäville Deseniolta löytyy tosi laaja valikoima ihania eläinaiheisia julisteita ja tauluja. Tykkään kovasti myös siitä, että verkkokaupan sivustolla on helppo navigoida ja tuotteet on kategorioitu loogisesti siten että etsimänsä tyylin tai kuvan löytää helposti. Itse olen monesti muissa verkkokaupoissa kokenut tuskaa etsiessäni jotakin tiettyä printtiä tai kuva-aihetta ja aiemmin julisteostokset ovatkin sen takia jääneet tekemättä.


 Erilaisilla julisteilla ja printeillä saa kyllä tosi helposti muutettua sisustuksen ilmettä ja tyyliä. "Oikea" taide on toki asia erikseen ja sitä arvostan myös, mutta mielestäni julisteet ovat ihan kelpo tapa saada sisustusta viimeisteltyä.

Nyt on tv-huoneessa mukavan rento mutta kuitenkin viimeistelty ilme. Minä tykkään tv-huoneen tyylistä nyt paljon enemmän, mitäs mieltä te olette?

Sunnuntaiterveisin,
-Liina


Ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa / Instagramissa / Bloglovinissa

2016/08/26

Hei kesä!

Jokohan olisi aika rikkoa tämä blogihiljaisuus? Blogiloma, suunnittelematon sellainen, venyi kovin pitkäksi. Toisaalta, eipä tässä ole ihmeitä tapahtunut, sisustuksen rintamalla etenkään. Kesä on mennyt nopeasti, niinhän se aina tekee. Vaikka tuntuu ettei tässä mitään ihmeellistä ole tehty, niin onhan kesään yhtä jos toistakin mukavaa mahtunut. Tässä muutamia välähdyksiä meidän kesästä:

Kesällä urheilin paljon. Niin paljon itse asiassa, että loman jälkeen olen kärsinyt viheliäisestä rasitusvammasta, jota on jouduttu hoitamaan mm. kortisonipiikeillä, fysioterapeutin käsittelyllä ja sillä kaikista ärsyttävimmällä tavalla, levolla.

Siskon kanssa käytiin juoksemassa mm. Tornimäen laskettelurinteessä pientä mäkitreeniä. I-han ka-ma-laa! Suurin osa lomalenkeistä juostiin mökkimme lähimaastossa risteilevillä luontopoluilla.  Mökkimme lähellä on myös ihana pururata, jossa juoksureitti kulkee pitkospuita pitkin suon läpi. Mieli lepäsi noissa maisemissa.


Ihan loman alkajaisiksi juostiin Vierumäki Trail, josta oman jutunkin kirjoitin. Se löytyy täältä. Loman päätteeksi, töiden jo alettua, juoksin myös ensimmäisen "virallisen" Cooperin testinkin. Sinnittelin 12 minuutissa 2600 metriä. Eniten harmittaa se, että laskin min/km vauhdin väärin. Tavoitteeni oli 2700 metriä eikä se tietenkään tuolla vauhdilla täyttynyt. En kyllä tiedä olisinko tuohon tavoitteeseen pystynyt vaikka laskuvirhettä ei olisikaan tullut. Aika koville nimittäin tuo 2600 metriäkin otti. Kokeilkaapa huviksenne jos ette ole Cooperia ennen juosseet.

Lomalla lapset saivat myös omat puput. Nipsu ja Hattivatti viettivät heinäkuun mökillämme. Loman jälkeen puput siirtyivät vanhemmilleni ja talveksi majoittuvat hevostalliin, josta ne meille kesäksi tulivatkin. Ensi kesänä pupsit toivottavasti taas meidän mökille lapsien iloksi saapuvat.  Alma oli kaneista superkiinnostunut mutta käsittämättömän kiltisti niiden kanssa oli. Mitä nyt välillä yritti vähän turhan innokkaasti leikkiin pupuja saada mukaan...

Alkulomalla satoi. Paljon. Oikeastaan sadetta riitti pitkin lomaa vähän liikaakin. Yritettiin kuitenkin olla liikoja välittämättä ja käytiin useamman kerran sienimetsällä. Ja niillä juoksulenkeillä. Niitä pikku sateet eivät nimittäin haitanneet. Lapsetkin sain välillä metsään mukaan suostuteltua. Ja anopin, jolle olen ikikiitollinen kun muutaman sienipaikan minulle on paljastanut.


Sateista huolimatta lapset (ja aikuisetkin) pääsivät vesileikkejä harrastamaan. "Sup-lautana" toimi aito 80-luvun purjelauta. Ihan ei ole yhtä vakaa kuin oikeat sup-laudat, mutta kehittääpä tasapainoa ja keskivartalon lihaksia ainakin kunnolla jos sillä seisaaltaan tasapainoilee, heh.



Alkulomasta matkasimme myös Suomenlahden yli tuttavaperheen kanssa. Vietimme Pärnussa neljä yötä ja tuo reissu oli tosi onnistunut! Vuokrasimme talon Airbnb'n kautta ja saimme tosi kivan majoituksen edullisesti. Talossa oli oma pieni piha, ja patio, jolla grillasimme käytännössä joka ilta!





Vaikka säät vähän kehnot lomalla olivatkin, välillä sentään lämmintä ja aurinkoa riitti. Veneilimme Puulalla ja Saimaalla. Puulan retket olivat lähinnä mökiltä kirkonkylälle kauppaan tai jäätelölle, mutta Saimaalla vietimme pari yötäkin. Ensimmäisen yön veneessä (minä, lapset ja Alma) ja teltassa (mies) ja toisen aavistuksen mukavammin hotellissa Lappeenrannassa. Veneemme ei ole mikään retkivene, vaan ennemminkin päiväretkeilyyn suunniteltu, mutta yhden yön reissun silläkin hyvin pärjää.



Ihan paras kesäsatama löytyy mielestäni Puumalasta, jossa tämäkin selfie Alman kanssa on otettu. Puumala on mielestäni ainoa "oikea" kesä- ja mökkipaikkakunta. Ehkäpä tässä pientä "kotiseuturakkautta" on, Puumalassa sijaitsi vanhempieni mökki ja veneilimme perheen kanssa noilla seuduilla paljon ennen mökin hankkimistakin. 

Kesäreissu Lappeenrantaan on jo perinteeksi muodostunut. Asuin siellä mieheni kanssa ennen lapsia ja kaupunki on siten tuttu ja rakas.



Veneilyn parasta antia ovat usein upeat maisemat ja auringonlaskut. Näitä muistoja ja kuvia on hyvä syyshämärässä ja talviaikaan muistella ja katsella.




Lomajuttuihin kuului luonnollisestikin myös rennot ja hitaat laituriaamiaiset. Lomalla ei hoppuiltu, aamiainen nautittiin usein vasta aamupäivän koittaessa. Mihinkäs sitä kiire olisi ollutkaan.


Viron reissun tuliaisina tuotiin mm. Kyrö Napuen Giniä, josta mökkinaapureillekin dinnerin alkudrinkit tehtiin. Ei ollut karpaloita, mutta puoliraa'at puolukat toimittivat tehtävän ihan riittävän hyvin.


Nuorimmaisen lapsen ja Alman yhteinen lomahupi oli rannassa olevilla kivillä tasapainoilu. Ei tainnut kumpikaan kuitenkaan veteen tahtomattaan humpsahtaa. Usein jos lapsi tai koira oli kateissa, riitti että paikansi toisen, toinen löytyi aina ihan lähettyviltä. Muruset <3.


Loma oli ihanan pitkä, neljä viikkoa. Arkeen paluu tuntui yhtä aikaa ihan mukavalta ja toisaalta aika raastavalta. Olisi ollut mukavaa jatkaa lomailua mökillä vielä pidempäänkin. Säät alkoivat muuttua kuitenkin vähän syksyisemmiksi ja kotiin ja arkeen paluu rupesi loppulomasta ajatuksena tuntumaan ihan siedettävältä. Alma hiukan protestoi arkeen paluuta, täällä kotona kun ei pääse ihan vapaana pihoilla ja metsissä juoksentelemaan. Tässä erään maanantaiaamun tunnelmia.


Onneksi loman jälkeen oli tiedossa mukava tapahtuma. Vietimme ystävien kanssa rennon viikonlopun festareiden merkeissä. Lapset olivan mummoloissa hyvässä hoidossa ja me aikuiset pääsimme nauttimaan festaritunnelmasta, huippuartisteista (Antti Tuisku <3) ja vip-tason ruuista. Ruuat tosin tehtiin ihan itse, mutta siksipä ne niin vippiä olivatkin. :D

Vettä satoi, mutta asenne ratkaisi.




 

Ihana loma. Ihana kesä.

Toivottavasti teidänkin kesä on sujunut mukavissa merkeissä.
Rentouttavaa viikonloppua!

-Liina

(Lomalla en paljon kameraa esiin jaksanut kaivaa. Suurin osa kuvista puhelimella otettuja. Mutta mitäpä tuosta, olennainen käy niistäkin ilmi. :))

Ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa / Instagramissa / Bloglovinissa


2016/07/07

YKSITYISKOHTIA KEITTIÖSSÄ

Tykkään pitää keittiön tasoilla kaikenlaista tarpeellista (tai vähemmän tarpeellista mutta riittävän kaunista). Ongelmana on se että tasoille tuntuu kertyvän vähän liikaakin kaikenlaista sälää ja lopputulos on usein enemmänkin sekainen ja sotkuinen kuin kotoisan tyylikäs. Jokunen aika sitten raivailin tasoja ja järkkälin tarpeellisia juttuja uudelleen.

Kahviin liittyvät jutut on koottu tammisellen (Annon) tarjottimelle. Espressoa tulee nykyään harmillisen harvoin keitettyä. Olen vähän laiska putsaamaan tuota pannua, vaikka siinä ei kovin montaa osaa olekaan. Nicolas Vahén makusiirappi (Caramel) on suuri suosikkini. Uusi pitäisikin pian hankkia, nykyisessä on enää pieni tippa pohjalla jäljellä. Vastaava vaniljasiirappi sen sijaan oli pettymys. Makua siinä ei ollut juuri lainkaan ja tuntui kuin kahviin olisi kaatanut vain nestemäistä sokeria. Mutta makuasioita nämäkin, itse tykkään enemmän voimakkaan selkeistä mauista.




Arjen tärkeitä juttuja keittiössä ovat tietenkin puiset kauhat ja lastat. Niitä on hyvä säilyttää lieden läheisyydessä ja Sinnerligin kannu sopii siihen tarkoitukseen täydellisesti. Kannu on tukeva ja riittävän painava, eikä ole pelkoa että se kaatuisi.
Mausteet pysyvät jämpteissä riveissä Granitin betonisella alustalla. Alusta on siitäkin näppärä, että pippurimyllystä varisevat pippurimuruset jäävät tuohon alustalle eikä tasoa tarvitse jatkuvasti olla pyyhkimässä sen takia.


Myös puiset leikkuulaudat toimivat keittiön somisteina. Keittiömme on tosi kylmä sävyiltään; harmaata, valkoista ja mustaa. Mielestäni kokonaisuus on paljon kotoisampi ja lämpimämpi kun tasoilla on puisia tai esim. terrakottaisia yksityiskohtia, kuten tuo rosmaariinipuskan ruukku.

***

Viime aikona en juuri ole kotiin muutoksia tehnyt. Haaveilen edelleen uudesta olohuoneen matosta (Beni Ouarain <3), mutta ennen lomaa erittäin koiranpissalta haisevaa mattoa viedessäni pesulaan, tuo haave kyllä haihtui ihan taivaan tuuliin. :D
Adean tummanharmaa Camp -sohvamme vaatisi myös uusia päällisiä. Aurinko on haalistanut päälliset tosi ärsyttävän värisiksi ja ovatpa ne ottaneet muutamat osumat mm. jäätelöstä ja muustakin syötävästä jota sohvalla on (sääntöjen vastaisesti) syöty. Tällä hetkellä nuo sisustusjutut ovat kyllä vain haaveita, käytännössä niitä ei varmasti ihan vähään aikaan toteuteta. Eipä silti, haaveilu ja suunnittelu on ihan kivaa ja ilmaistakin, kunhan niitä ei käytäntöön lähde viemään.

Tällä hetkellä kuitenkin haaveilen kaikista eniten sateen loppumisesta ja aurinkoisista kesäpäivistä. Vaikka tätä tauotonta sadetta ei ole vielä kolmea päivää pidempään jatkunutkaan, alkaisi kuitenkin jo riittää. Lapset eivät viihdy ulkona ja omakin ulkoilu on ollut vain juoksulenkkejä. Vierumäen jälkeen olen jo pari lenkkiä juossut ja tänään testasin Antin Tallin yhteislenkin. Reipas kymppi juostiin märässä metsässä pääasiassa polkuja ja pururataa pitkin. Minä vähän hölmönä tietysti roikun nopeimman ryhmän hännillä, vaikka parempi olisi ollut tyytyä enemmän palauttavaan tahtiin ja mukavan rentoon juoksuvauhtiin keskivauhdin ryhmässä. 
Mikään ei voita siltikään reippaan lenkin jälkeistä olotilaa, olipa vauhti ollut minkälainen tahansa.

Mukavaa torstaita!

-Liina